Liebster Award -haaste

Iloinen yllätys odotti eilen blogin kommenttiboksissa! #FITNESSpaskaa-blogin Haidie_ oli pistänyt haastetta myös tänne meikäläisen suuntaan. En ollutkaan aikaisemmin kuullut tällaisesta Liebster Award -haasteesta. Pelkäsin kyseessä olevan joku perus 1. Kissa vai koira 2. Munkki vai donitsi -haaste, mutta ei hätää, tähän onkin panostettu!

Haaste kulkee bloggaajalta bloggaajalle, ja tarkoituksena on löytää uusia blogeja luettavaksi sekä tarjota julkisuutta tällaisille pikkuruisille blogeille, niin kuin tämä Jenkkishumppaa on :)

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Hauskaa puuhaa siis tiedossa! Haidie_ oli keksinyt liudan hyviä kysymyksiä, joita joutui itsekin tovin pohtimaan. Kiitos Haidie_!

1. Seuraava tavoitteesi (elämässä/valitsemassasi urheilulajissa/missä tahansa)?

Tavoitteena olisi oppia juoksemaan sekä nauttimaan siitä. Árjessa mulla on tavoitteena oppia neulomaan villasukka. En ole kovin hyvä käsitöissä (yläasteen käsityöstä komeilee todistuksessa seiska). Nyt päätin, että poropeukalokin voi kehittyä ja oppia tekemään villasukan, jos vain niin tahtoo. Kantapää on jo neulottu ;)

2.Suosikki "fitness"ruokasi? Eli jos olet vaikkapa dieetillä tai kevennät muuten vain, mikä on 
lempiruokasi "sallittujen ruokien" listalta?

Nyt tulee tylsä vastaus, mutta raejuusto. Mä niin tykkään vetää sitä suoraan purkista nassuun.

3. Miten löysit tämänhetkisen suosikkilajisi ja kauanko olet sitä harrastanut?

Mä en tällä hetkellä harrasta mitään urheilulajia aktiivisesti/säännöllisesti. Lähinnä tiukan rahatilan vuoksi, jonka takia tuota juoksua mietin uudeksi lajiksi. Olen aikasemmin zumbannut ja harrastanut savatea. Zumbassa tykkään sen tanssinomaisuudesta. Hyvien biisien tahdissa ei edes tajua kuinka läski palaa ja syke nousee. Savate taas on ranskalaista potkunyrkkeilyä. Salilla stressi katosi, kun pääsi vähän lyömään säkkiä ja potkimaan kavereita. Ohjaajat olivat mahtavia ja yhteishenki loistava. Savate Club tarjoaa vielä lukuisia eri kursseja mm. perheille, aloittelijoille ja kuntoilijoille. Itse lopetin kurssin kesken, kun onnistuin reväyttämään nivelsiteet nilkasta, kiitos yliliikkuvien nivelien. Tauko on sitten vähän venähtänyt, kun en ole tiennyt voiko tuolla löysällä nilkalla enää kunnolla treenata. Huolimatta omasta epäonnestani lajin suhteen, suosittelen kaikille lajia lämpimästi!

4. Mitä lajeja et voisi kuvitella harrastavasi ja miksi ?

Mä en varsinaisesti kieltäydy mistään ehdottomasti, mutta vähiten innostavat kaiken maailman bodyhumpat ja spinningit. Ne vaikuttavat vähän tylsiltä, enkä mä halua ajatella jumpassa, että: "Nyt jumpataan!". Tykkään liikunnasta, joka naamioidaan epäliikunnaksi, kuten zumba hih.

5. Millainen olisi unelmakroppasi?

Unelmakroppani olisi yhä naisellinen, mutta pienempi ja kapeampi. Vatsa olisi litteämpi ja jenkkakahvat poissa, niin, että lantion luonnollinen pyöreys näkyisi. En välitä lihasmassasta, mutta sellainen terveellinen lihaksikkuus olisi kiva käsissä ja pohkeissa. 

6. Vastaavasti; mitä kohtaa vartalossasi et muuttaisi, mihin olet tyytyväinen juuri tällä hetkellä?

Olen tyytyväinen käsiini kyynärpäistä alaspäin. ´Minulla on yhä kapeat ja sirot ranteet. Tykkään kyllä vartalostani, kunhan saisi päältä ylimääräisen rasvan pois. 

7. Parhaat treenibiisit IKINÄ? (Kerro mahdollisimman monta)

Mä pistän Spotify:sta päälle jonkun valmiin soittolistan, josta tulee radiohitit. Enkä mä niiden nimiä muista :D Hyviä biisejä (joiden nimet muistan) ovat:

Tiisu -Tänään sä musta hullaannut

JVG -Tarkenee

8. Mikä motivoi sinua huonoina päivinä?

Laihdutuksen suhteen minua motivoivat muiden blogit. Kun iskee huonofiilis, menen lukemaan muiden fiiliksiä. Muiden vertaistuki on tärkeää. Se, että joku toinen jakaa omat fiilikset, on hirveän helpottava tieto. Sitä ehkä malttaa olla syömättä sitä Mars-patukkaa, tai sitten sen syö, mutta ei tee siitä niin isoa numeroa itselleen.

Myös läheiset ovat iso motivaattori. He jaksavat tsempata.

9. Millä tai miten palkitset itseäsi kun saavutat asettamiasi tavoitteita?

Palkitsen itseni, jollain vähän epäterveellisemmällä herkulla, kuten Pätkis-patukalla. Myös uudet treenivaatteet toimivat hyvänä palkintona ja motivoijana.

10. Mistä herkusta et luopuisi mistään hinnasta?

Suklaasta! Olen siirtynyt tummaan suklaaseen, siitä saan tarvittavan suklaa-annoksen viikottain. Sorrun kuitenkin silloin tällöin kunnon maitosuklaaseen. Fazerin kahvilasta saa kahvin kylkiäisenä palan Fazerin Sinistä. Pakkohan se on syödä.

11. Treenaatko mielummin yksin vai jonkun seurassa?

Toisen kanssa treenatessa tulee ainakin treenattua. Yksin ollessa jään helposti sohvalle istumaan ja laiskottelemaan. Kun kaverin kanssa on sopinut treeneistä, ei niitä kehtaa peruuttaa. 

Nyt sitten päästään haasteen vaikeimpaan osaan. Suurin osa seuraamistani blogeista on jo haastettu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koska haasteen ideana on nimetä blogeja, joita itse seuraa ja joita haluaa aidosti suositella muille luettavaksi, niin nimeän silti pari tosi hyvää blogia, huolimatta siitä, että heidät on jo haastettu. En kuitenkaan vaadi heitä tekemään tätä haastetta uudelleen, elleivät sitten välttämättä halua ;D.

Haastan siis jo tietääkseni haasteen saaneet: 

Herkkuperseestä beibeberberiksi (Ihan älyttömän hauska blogi ja todellista vertaistukea antava tapaus!) 

Persetreeniä ja pakkukakkua (Toinen hyvä blogi, joka on toiminut mulla tärkeänä motivaation antajana)

Kiloliikaa irtokarkkeja Pikkusiskolle ( Jälleen hulvaton blogi, josta saa hyvää vertaistukea)

Ja näiden kolmen lisäksi haluan haastaa nämä blogit, jotka löysin tämän haasteen ansioista:

Hiilarihamsterin blogi

Hikeä ja Kyyneliä

Mun elämäni

Mun juttuja

Lounastauon juttuja

I can do it -Project Mariina

Spinner och Springer

Posketonta menoa

Ja sitten niihin kysymyksiin:

1. Muistatko vielä mikä oli se hetki, kun päätit aloittaa laihdutuksen/elämäntaparemontin? 

2. Mitä olet oppinut laihdutuksen/elämäntaparemontin aikana?

3. Mikä on ollut vaikeinta laihdutuksessa? Mikä on aiheuttanut ketutuksen kyyneliä?

4. Millainen on ruokarytmisi? 

5. Voisitko jakaa jonkun hyvän ruokareseptin/-vinkin meille muille laihduttajille?

6. Miltä näyttää viikkosi liikunnan suhteen? Käytkö esimerkiksi lenkillä? Kuinka usein?

7. Käytätkö laihdutuksen tukena puhelinsovelluksia? Mitä?

8. Milloin toivot saavuttavasti tavoitepainosi? 

9. Mihin herkkuun sorrut helposti? 

10. Jos saisit vaihtaa vartaloa jonkun julkisuuden henkilön kanssa, kenet valitsisit? 

11. Miten kannustaisit henkilöä, jolla on ongelmia laihdutuksen kanssa?

Tämän haasteen parissa vierähtikin mukavasti pari tuntia! Nyt vähän couscous-salaattia iltapalaksi:) 

-Julia

-300 grammaa herkuttelemalla

Vaaka näytti tänään -300 grammaa! Hypin sisäisesti riemusta, sillä viime viikon vietin mökillä nauttien äitini hyvistä pöperöistä. Äitini on loistava kokki, ja kun hän kokkaa, niin siinä ei voissa ja kermassa säästellä. En kuitenkaan viitsinyt raahata turhaan omia ruokiani mukaan. Helpoimmalla päästiin, kun syötiin kaikki samaa ruokaa.

Mökillä oltiin ulkona aina kun sateelta päästiin. Yritettiin kerätä rankkasateessa mustikoita, mutta eihän siitä oikein mitään tullut  (vaikka oli sadetakit ja kumpparit päällä). Koirakin ravisteli turkkiaan sen näköisenä, että jopa sorsakoiraa rupesi ketuttamaan vesi, joka valui korvia pitkin maahan.

Torstaina tyhjennettiin puuvaja kaikesta roinasta ja järjesteltiin märät puut kuivumaan. Lauantaina meillä oli puusavotta. Raahattiin vuosi ja pari sitten kaadettujen puiden runkoja puuvajaan ja nuotiopaikalle. Hyötyliikunta on kyllä parasta liikuntaa. Sitä liikkuu monipuolisesti ihan huomaamattaan. Erittäin hyvää treeniä oli oksien repiminen maasta, kun ne olivat ehtineet jo maantua puoliksi ruohikon sekaan. Myös oksien nostelu ja heittäminen kasaan kävi työstä.

Tyylikkyys ennen kaikkea ;) 

Viikko sitten muunsin kokoni mitoiksi. Vertasin reilu vuosi sitten mittaamiini tuloksiin ja hämmennyin. Onko nin, etten osaa mitata vai onko oikeasti mahdollista, että vaikka olen leventynyt 2-5 cm mahasta, niin  pohkeet, reidet ja peppu ovat pienentyneet muutamalla sentillä? Nimittäin muutin keväällä asuntoon, jonne päästäkseen täytyy kävellä päivittäin 63 porrasta. Voisiko tämä olla syynnä senttien vähentymiseen paikallisesti? Olen erittäin hämmentynyt....

Juhlat vs. laihdutus

Kesä on juhlien aikaa ja syy hervottomalle mässäilylle. Viikonloppuna olin juhlistamassa serkkuni häitä. Ihanaa ja kamalaa. Ihanaa, että sai olla mukana todistamassa läheisten onnea ja nähdä sukulaisia. Kamalaa - se ihana rasvainen, kermainen, majoneesinen, suolainen herkkuruoka, mikä odotti minua pitopöydässä. Heräsi kysymys:

Kumpi pistää edelle? Oma laihdutus vai toisten onni ja erityisesti valtava rahasumma, joka on häihin kulunut. Näkevätkö muut epäkohteliaaksi, jos juhlissa jättää hääkakut ja muut herkut syömättä oman laihdutuksen vuoksi.

Näissä häissä menu koostui pääosin vihersalaateista ja kalasta. Pääruoaksi oli pöytään tilattu kokonainen sika. Olin huojentunut, että menu oli yllättävän monipuolinen ja terveellinen, joka soveltui hyvin tällaisella laihduttajalle. Tein taktiset ja täytin lautaseni salaateilla ja muulla terveellisellä, jolloin minun ei tarvinnut ottaa epäterveellisempiä vaihtoehtoja kuin maistiaisiksi. Täytyy sanoa, että ruoka oli erittäin hyvää ja tuore kala oikein suli suuhun! Kakkukahveja odotin pienellä jännityksellä. Tajusin aika pian, etten niitä voisi jättää välistä vaikuttamatta epäkohteliaalta. Toisaalta, en halunnut myöskään tehdä laihdutuksestani isoa numeroa tai selittää koko suvulle, miksei kakku maistu. Okei ja, kun näin pöydässä serkkuni äidin tekemän legendaarisen valkosuklaakakun, oli sitä pakko saada edes pieni pala. Mansikkaista hääkakkuakin täytyi ottaa pala. Totesin, että jo se on kumma, jos kaksi kakku palaa kaataa tämän tytön laiharin.

Ei ne kakkupalat kaataneet laihdutusta, mutta ehkä se pizza ja oreo-pirtelöt, jotka tuli nautittua eilen juhlien jälkeisessä väsymys-laiskuudessa. Hupsis. Mitä tästä opimme? Herkkuhetket helposti venyvät....

Oli muuten tuskaista olla kuresukkahousut ja kurehame päällä reilu 9 tuntia.... lensivät muuten samantien päältä pois, kun pääsin autoon ja kotimatkalle :D

Elämässä on niitä tilanteita, jolloin täytyy höllentää ja tehdä kompromisseja. Juhlat ovat mielestäni oikein hyvä syy jättää laihdutus päiväksi. Se on jo edistystä, jos kykenee juhlissa jättämään kakulla herkuttelun siihen yhteen pieneen palaan. Sitten vaan seuraavalla viikolla vähän enemmän hölkkää.

Kävin tänään vaa´alla katsomassa paljonko häät verottivat painoa. Viikonlopun herkuttelu oli pitänyt painon samassa. Eli todennäköisesti kaikki ne grammat, jotka viime viikolla lähtivät, tulivat viikonloppuna takaisin. Mutta hei, ainakaan ei ollut tullut plussaa ;)

Hientäytteistä alkavaa viikkoa kaikille!

Julia

Kun laihdutuksessa tulee takapakkia

Kävi klassiset. Blogin pyöritys jäi arjen jalkoihin ja siinä samassa tuli vedettyä naama täyteen karkkia koko kylän edestä. Huvittaa, että edellisessä postauksessa puoli vuotta sitten olen hehkuttanut parisuhteen voimaa kuntoilussa. Ja hilipati hoi. Nyt on sitten sekin väite todistettu vääräksi. Onnistuin jopa vetäsemään miehen mukaan tähän syöpöttelyyn. Vaikka tottahan se on, ettei kukaan väkisin kaada limua ja karkkia toisen kurkusta alas. Onhan se helppo ryhtyä mässäilemään, kun toinenkin sitä tekee.

Miksi tuli takapakkia? Olen aina reagoinut muutoksiin syömisen kautta. Täytän klassiset tunnesyöpön kriteerit. Syön iloon, suruun, vihaan, stressiin ja niin edespäin. Tänä keväänä elämässä oli paljon muutoksia ja stressaavia tilanteita. Muutto omilleen, opinnäytetyö ja valmistuminen sekä valmistumisen jälkeinen työttömyys. Käsittelin tunteet syömisen kautta. Ruoka lohdutti.

Ehkä takapakki ei olisi jatkunut näin pitkään, jos olisin ihmistyyppinä rennompi, enkä stressaantuisi helposti. Opinnäytetyö ja valmistuminen aiheuttivat jännitystä ja huolta. Opinnäytetyö ei tuntunut valmistuvan ilman tsemppikarkkeja. Pahimmillaan raahasin kaupasta kotiin päivittäin karkkipussin ja söin sen hetkessä. Huolestuttavinta on se, että en edes tajunnut sitä. Niin helppoa on itsepetos. Olen aina ihmetellyt miten sairaanloisen lihavat eivät näe syömistään epäterveellisenä. Noh, pata kattilaa soimaan. 

Omilleen muuton jälkeen oli liian helppoa hakea se viiden euron pizza, kuin tehdä ruokaa itse. Kerrankin sai myös syödä ja juoda juuri sitä mitä itse halusin. Sodastream kupli jatkuvasti jääkaapissa. Työttömyyden aiheuttama huoli, pelko, suru ja masennus lisäsivät nälän tunnetta, joka ei helpottunut ilman herkkuja.

Olisin varmaan yhä samalla tiellä elleivät vanhempani olisi puuttuneet asiaan. Toki olin puhunut poikaystäväni kanssa ylimääräisistä kiloista ja alitajunnassa olin jo tajunnut lihonneeni, vaikken sitä itselleni ollut täysin myöntänytkään. Pari viikkoa sitten äitini laukaisi asian tyypilliseen tapaansa. Kaikkea muuta kuin hienotunteisesti. Ensimmäinen reaktio oli tietysti suuttuminen ja tunteiden purku vanhempiani kohtaan. Kuinka he kehtasivat huomauttaa painostani ja olettivat, etten ollut sitä huomannut. Eivätkö he olleet kuulleet, kuinka olin jo valitellut painostani sivulauseissa. Mikä oikeus heillä oli puuttua elämääni ja kehooni. Sitäpaitsi eikö asiaa olisi voinut esittää toisin, hienovaraisemmin.

Tyypillisiä reaktioita luulisin. Kun olin saanut päästettyä pahimmat höyryt, iski suru ja pettymys. Miksi olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Itkin asiaa vanhemmilleni ja kerroin pitkästä aikaa avoimesti tilanteen. Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että asian olisi voinut ottaa esille huomattavasti hienotunteisemmin, kuin töksäyttämällä: "On sullekin tullut kiloja aika paljon lyhyen ajan sisällä", olen kiitollinen siitä, että he puuttuivat asiaan. Se oli juurikin se tönäisy, jota tarvitsin. Muuten olisin ehkä jatkanut itsepetosta pidempään ja jatkanut karkkien mutustelua ajatuksella: "Ensi viikolla ryhdistäydyn".

Olen nyt ollut noin viikon ilman karkkia ja limua. Olen muuttanut ruokatottumuksiani vähitellen parempaan suuntaan. Olen varma, että tulen lipsumaan, mutta en halua olla itselleni liian ankara. Kyse on kuitenkin kokonaisen uuden elämäntavan omaksumisesta. Se ei tapahdu hetkessä.

Tänään kävin vaa-alla. Uskalsin kohdata tilanteen. Pelkäsin paljon suurempaa lukua, vaikka kyllä tämäkin on 10 kiloa liikaa 155 cm naiselle. Paino on tällä hetkellä tasan 63 kg. Tästä on hyvä mennä eteenpäin. 

Rohkaisevin terveisin,

Julia